Ohjaaja: Rian Johnson
Pääosissa: Mark Hamill, Carrie Fisher, Adam Driver, Daisy Ridley, John Boyega, Oscar Isaac, Lupita Nyong'o, Domhnall Gleeson, Anthony Daniels, Andy Serkis, Peter Mayhew, Gwendoline Christie, Kelly Marie Tran, Laura Dern, Benicio Del Toro
Ensi-ilta: 13.12.2017
Kesto: 2h 32 min
Ikäraja: 12
"Tämä ei tule menemään niin kuin ajattelet" sanoo katkeroitunut Luke Skywalker hänen luokseen saapuneelle Reylle, joka toivoo vanhan mestarin opettavan hänelle Jedi-opin alkeet.
Jälkikäteen tämä voisi olla paitsi tiivistys The Last Jedistä, myös eräänlainen metakommentaari koko Star Wars -saagasta ja siitä, mitä se on ollut Disneyn alaisuudessa.
Disney osti maailman tunnetuimman elokuvabrändin George Lucasilta vuonna 2011. Se oli alkusysäys suunnattomalle hypetykselle, joka kulminoitui vuonna 2015 ensi-iltansa saaneen seitsemännen Star Wars -elokuvan ilmestymiseen. Jokainen ja jokaisen äiti halusi nähdä, miten jo kertaalleen kuolleeksi luultu sarja jatkuisi. Elokuvasta tulikin valtava hitti ja myös vastaanotto oli lievästi sanottuna innostunut. Vähän samaan tapaan kuin sarjan edellisen paluun aikoihin vuonna 1999, kun Pimeä uhka ilmestyi.
Kuluneen kahden vuoden aikana The Force Awakens on netin kommenttipalstoilla analysoitu puhki. Yhä harvempi pystyy enää ummistamaan silmiään elokuvan valuvioilta. Elokuva kierrätti niin paljon alkuperäisen Tähtien sota -elokuvan juonta, että sitä on pilkallisesti kutsuttu jopa tämän uusversioksi. Tekijät tuntuivat pelaavan varmanpäälle miellyttääkseen valtavirran katsojia varsinaisten fanien kustannuksella.
Toinen iso kritiikin kohde on uusi päähenkilö Rey (Daisy Ridley), jonka poikkeukselliset kyvyt jäivät elokuvassa tyystin vaille selitystä. Monet ovat arvelleet, että kyseessä oli Disney-pomo Kathleen Kennedyn ylhäältä tullut vaatimus saada elokuvaan voimakas naispäähenkilö ja ohjaaja-käsikirjoittaja J.J. Abramsin kyvyttömyys kirjoittaa sellaista turvautumatta vanhaan kunnona Marry Sue -kikkaan.
The Last Jedillä onkin paljon todistettavaa. Sen täytyisi näyttää epäilijöilleen, että Star Warsilla on muutakin annettavaa kuin vanhan toistoa. Lisäksi sen pitäisi tarjota tyydyttävä vastaus edellisen elokuvan ilmoille heittämiin arvoituksiin ja kysymyksiin. Ero vanhaan on ilmeinen: kun sarja oli George Lucasin hallussa, saagan suunta oli aina hahmoteltu hyvissä ajoin ennen uuden trilogian aloittamista. Nyt kyseessä on suuri studioelokuva vaihtuvine tekijöineen, joka kärsii myös suurten studioelokuvien ongelmista.
Kuinka The Last Jedi sitten onnistuu?
Ensivaikutelma on voimakkaan positiivinen.
The Last Jedi on elokuvana jotain sellaista, mitä Star Wars -elokuvissa ei ole aiemmin nähty. Toisin kuin Abramsilla, Rian Johnsonilla on selkeästi oma ja erottuva ääni, jota edes Star Warsin kokoisen megatuotannon vaatimukset eivät ole pystyneet hiljentämään. The Last Jedi näyttää ja kuullostaa upealta, sen visuaalinen kuvamaailma on kenties koko saagan näyttävin ja toimintakohtausten lomasta löytyy myös kosolti ihka aitoa tunnelmaa. Siitä huolimatta elokuva on kuitenkin selvästi Star Wars -elokuva ja esimerkiksi prequel-trilogiasta tuttu poliittinen kommentaari ja saagalle leimallinen, outo huumori saavat Johnsonin visiossa osansa.
Omaperäinen visio sisältää myös mielenkiintoisia näkökulmia sarjan ydinkysymyksiin. Star Warsin ympärille syntyneestä fanikulttuurissa syntyneitä keskusteluja Jedien moraalisesta vajaavaisuudesta on yksi elokuvan tarinan kulmakivistä, mikä on rohkea valinta ottaen huomioon, miten paljon se mullistaa sarjan mustavalkoista arvoasetelmaa.
Rohkeus onkin avain sana The Last Jedistä puhuttaessa. Elokuvan eräänlaisena teemana tuntuu olevan katsojien ennakko-odotusten tarkoituksellinen pettäminen. Tämä on myös elokuvan suurin ristiriitaisten tunteiden aiheuttaja. On tietysti kunnioitettavaa, että kahdeksanteen osaan ehtinyt sarja pyrkii löytämään uusia näkökulmia ja yllättämään katsojaa. Toisaalta elokuvan pitäisi kuitenkin jatkaa edellisosien tarinaa ja tiedostaa perintönsä. Silti viimeisen kahden vuoden ajan fanien mieltä kalvanneet arvoitukset Reyn vanhempien tai näennäisesti tyhjästä nousseen Snoken henkilöllisyydestä eivät saa millään tavalla tyydyttävää vastausta. Yhtä lailla elokuva ei tee elettäkään selittääkseen trilogian maailmaa tai muutenkaan paikkaillakseen The Force Awakensin jättämiä aukkoja.
Elokuvan suurin ongelma tuntuukin olevan sen epäkiitollinen asema trilogian toisena osana. Se ei kykene korjaamaan edellisosan aiheuttamia ongelmia, mutta onnistuu luomaan kokonaan uusia sellaisia päätösosaa ajatellen. Itsenäisenä elokuvana The Last Jedi on nautinnollinen Star Wars -elokuva, mutta osana trilogiaa ja eteenkin jatko-osana The Force Awakensille aiheuttaa lähinnä päänpyörittelyä.
Kun on vielä tiedossa, että kolmannen elokuvan käsikirjoitus ei ole valmiina ja sen tulee laatimaan jälleen J.J. Abrams, elokuvasta jää katkeransuloinen maku. Onko tämä todella parasta, mitä uudella trilogialla on esittää?
On The Last Jedillä omat ongelmansa ison tarinan ulkopuolellakin. Elokuvassa on kokonainen sivujuoni, joka tuntuu kokonaisuuden kannalta täysin turhalta ja sen ainoa tarkoitus on antaa muutoin pieneen rooliin jäävälle päähenkilölle lisää ruutuaikaa. Lisäksi parikin ison rooliin nousevista uusista hahmoista tekevät elokuvassa ratkaisuja, joiden logiikkaa on mahdotonta ymmärtää.
Silti, valehtelisin jos väittäisin, etten nauttinut The Last Jedin katsomisesta. Elokuva sisältää yksiä upeimmista yksittäisistä kohtauksista koko sarjan historiassa ja tarinan ennalta-arvaamattomuus pitää viihdearvon korkealla. Osa elokuvan rohkeista ratkaisuista myös toimii ja avaa parin vuoden päästä ilmestyvälle Episodi IX:lle todella mielenkiintoisia mahdollisuuksia. Vaikka olo elokuvan jälkeen onkin ristiriitainen, otan sen vastaan paljon mieluummin kuin The Force Awakensin aikoinaan tuoman karvaan pettymyksen. Rohkea ja osittain epäonnistunut on minun kirjoissani aina enemmän kuin turvallinen ja tylsä.
4/5
