Hiljainen paikka
(A Quiet Place)
Ohjaaja: John Krasinski
Pääosissa: Emily Blunt, John Krasinski, Noah Jupe, Millicent Simmonds
Ensi-ilta: 13.4.2018
Kesto: 1 t 30 min
Tähdet: 4/5
Kauhuelokuvien lajityyppi on monille se kaikkein mieluisin lajityyppi, sillä se tarjoaa innovatiivisille tekijöille liki rajattomat mahdollisuudet toteuttaa mitä hulluimpia ja synkimpiä visioita. Useat kuitenkin karsastavat genren valuvikoja, joista tyypillisimpiä ovat liiallinen kirkuminen ja myötähäpeää herättävä dialogi. Heidän rukouksiinsa on nyt vastattu: Hiljainen paikka on nimensä mukaisesti varsin vähäpuheinen elokuva, jossa huutokin loppuu lyhyeen.
Hiljainen paikka sijoittuu maailmaan, jonka ovat vallanneet verenhimoiset, kuulon perusteella saalistavat otukset. Tämä on pakottanut hengissä selvinneet ihmiset omaksumaan liki äänettömän elämäntavan. Vaara vaani kaikkialla ja yksikin liian kova kolahdus voi koitua kohtaloksi. Elokuva seuraa yhden perheen yritystä selvitä parhaansa mukaan poikkeuksellisessa ympäristössä. Asioita mutkistavat perheen tyttären kuurous ja äidin viimeisillään oleva raskaus.
Kuten usein tämän tyyppisissä elokuvissa, myös Hiljaisen paikan pääasiallinen viehätys perustuu sen erikoiseen asetelmaan. On tavattoman virkistävää nähdä elokuva, jossa ääniraitaa hallitseva hiljaisuus tuntuu aidosti karmivalta ja jokainen ylimääräinen ääni saa katsojan hätkähtämään. Halvimmat hyppysäikäytykset loistavat onneksi poissaoloaan. Kyseessä on tyylitajuinen ja piinaavan tehokas kauhuelokuva, jonka lähimmät vertailukohdat ovat viimevuotinen It Comes At Night (2017) ja M. Night Shyamalanin mainio Signs (2002).
Jotain asetelman kiehtovuudesta kertoo sekin, että katsoja huomaa pohtivansa yhtenään, kuinka itse toimisi vastaavassa tilanteessa. Näissä tapauksissa vaarana on usein se, että elokuvan hahmot alkavat tuntua katsojasta liian tyhmiltä. Elokuva kuitenkin väistää tämän sudenkuopan lähes loppuun asti ja hahmot toimivat pääasiassa loogisesti hahmon iän ja luonteen mukaisella tavalla.
Elokuvan ainoa todellinen heikkous on se, että se paljastaa korttinsa liian varhain. Katsoja oivaltaa elokuvan loppuratkaisun avaimen jo toisen kolmanneksen kohdalla, mutta hahmoilta saman asian ymmärtäminen kestää aina elokuvan loppupuolelle. Tämä vie sinänsä viihdyttävältä loppunäytökseltä rutkasti tehoa.
Vaikka elokuva ei ymmärrettävästi leveile muhkealla ääniraidallaan, Hiljainen paikka on ehdottomasti tapaus, joka suorastaan huutaa tulla nähdyksi nimen omaan teatterissa. Syvän hiljaisuuden täyttämässä elokuvasalissa on jotain poikkeuksellisen karmivaa, jota ei kovin usein pääse kokemaan.
