Nunna (The Nun)Ohjaaja: Corin Hardy
Pääosissa: Demian Bichir, Taissa Farmiga, Bonnie Aarons
Lajityyppi: Jännitys, kauhu
Kesto: 1 t 42 min
Ensi-ilta: 7.9.2018
Tähdet: 3/5
Jos 90-lukua hallitsivat itseironiset teinikauhuilut ja 2000-luku
kihisi verta ja suolenpätkiä säästelemättömiä gore-elokuvia,
2010-luvusta on muodostunut kummitteluelokuvien vuosikymmen. Erityisesti
James Wanin ja Peter Safranin luoma Kirottu-elokuvasarja on iskenyt
kiistatta kultasuoneen. Sarjan elokuvat Kirottu (The Conjuring, 2013)
jatko-osineen (2016), sekä Annabelle-elokuvat (2013 ja 2016) ovat kaikki
karmivaan kuvastoon, hyytävään tunnelmanrakenteluun ja puhtaaseen
säikyttelyyn perustuvia popcorn-kauhuelokuvia, jotka maksava yleisö on
ottanut omakseen. Siispä tänäkin syksynä nähdään uusi itsenäinen pala
Kirottu-elokuvauniversumia.
Nunna (The Nun) valottaa alkujaan Kirottu 2:ssan nähdyn Valak-demoninunnahahmon taustoja. 1950-luvun Karpaateille sijoittuvassa tarinassa ratkotaan vanhan nunnaluostarin salaisuutta, kun hengensisaret alkavat hirttäytyä epäilyttävään tahtiin. Keskiaikaiseen linnaan perustetussa luostarissa asuu muinainen pahuus, jota saapuvat selvittämään Vatikaanin lähettämä pappismies ja omalaatuisia kykyjä omaava nunnakokelas. Seuruetta täydentää rempseä paikallinen naistenmies.
Elokuvan ylivoimainen myyntivaltti on sen aihe ja miljöö. Kokonaisuudessaan Romaniassa kuvattu elokuva tulvii klassisten 30-luvun kauhuelokuvien henkeä vuoren laella sijaitsevine jylhine goottilaislinnoineen, sumuisine peltoineen ja synkkine käytävineen. Pimeän eri sävyissä näyttäytyvissä nunnissa on jo itsessään jotain karmivaa, mutta kun tarinaan sotketaan vielä katolilaista mystiikkaa ja keskiaikaista eskatologiaa, kiehtovat ainekset hyvälle epäpyhälle kauhulle ovat olemassa.
Myös näyttelijät ovat hyviä. Nunnakokelaana sisar Irenenä nähtävä Taissa Farmiga on suorastaan erinomainen, vaikka muistuttaakin häiritsevän paljon tosielämän isosiskoaan, Kirottu-elokuvien päähenkilöä Lorraine Warrenia näyttevää Vera Farmigaa - huolimatta siitä, että hahmot eivät ole sukua keskenään. Yllättäjä on belgialaisnäyttelijä Jonas Bloquet, joka tuo elokuvaan myös yllättävää huumoria.
Valitettavasti elokuvan juoni ei yllä puitteiden tai roolisuoritusten tasolle. Nunna ei ole aivan yhtä tolkuttoman tyhmä elokuva kuin saman sarjan heikoin tuotos Annabelle (2014), mutta ei lähelläkään Kirottu-elokuvien jämäkkää juonenkuljetusta ja sydämellisiä hahmoja. Nunnan juoni on lähinnä tekosyy sarjalle pitkitettyjä pelottelukohtauksia, jotka mahdollistavat karmivan kuvaston ja upean miljöön hyödyntämisen. Toisaalta, tämä ei sinänsä ole suurempi synti kuin pelkästään hauskojen vitsien takia tehty komedia.
Elokuvan onneksi säikyttelyssä on särmää. Vaikka useaan kertaan nähty kaava alkaa jo hiljalleen toistaa itseään, Nunna tarjoaa tarpeeksi luovaa ja näyttävää kummittelua pitämään aivot narikkaan -henkisten kauhuelokuvien ystävät tyytyväisinä.
Nunna (The Nun) valottaa alkujaan Kirottu 2:ssan nähdyn Valak-demoninunnahahmon taustoja. 1950-luvun Karpaateille sijoittuvassa tarinassa ratkotaan vanhan nunnaluostarin salaisuutta, kun hengensisaret alkavat hirttäytyä epäilyttävään tahtiin. Keskiaikaiseen linnaan perustetussa luostarissa asuu muinainen pahuus, jota saapuvat selvittämään Vatikaanin lähettämä pappismies ja omalaatuisia kykyjä omaava nunnakokelas. Seuruetta täydentää rempseä paikallinen naistenmies.
Elokuvan ylivoimainen myyntivaltti on sen aihe ja miljöö. Kokonaisuudessaan Romaniassa kuvattu elokuva tulvii klassisten 30-luvun kauhuelokuvien henkeä vuoren laella sijaitsevine jylhine goottilaislinnoineen, sumuisine peltoineen ja synkkine käytävineen. Pimeän eri sävyissä näyttäytyvissä nunnissa on jo itsessään jotain karmivaa, mutta kun tarinaan sotketaan vielä katolilaista mystiikkaa ja keskiaikaista eskatologiaa, kiehtovat ainekset hyvälle epäpyhälle kauhulle ovat olemassa.
Myös näyttelijät ovat hyviä. Nunnakokelaana sisar Irenenä nähtävä Taissa Farmiga on suorastaan erinomainen, vaikka muistuttaakin häiritsevän paljon tosielämän isosiskoaan, Kirottu-elokuvien päähenkilöä Lorraine Warrenia näyttevää Vera Farmigaa - huolimatta siitä, että hahmot eivät ole sukua keskenään. Yllättäjä on belgialaisnäyttelijä Jonas Bloquet, joka tuo elokuvaan myös yllättävää huumoria.
Valitettavasti elokuvan juoni ei yllä puitteiden tai roolisuoritusten tasolle. Nunna ei ole aivan yhtä tolkuttoman tyhmä elokuva kuin saman sarjan heikoin tuotos Annabelle (2014), mutta ei lähelläkään Kirottu-elokuvien jämäkkää juonenkuljetusta ja sydämellisiä hahmoja. Nunnan juoni on lähinnä tekosyy sarjalle pitkitettyjä pelottelukohtauksia, jotka mahdollistavat karmivan kuvaston ja upean miljöön hyödyntämisen. Toisaalta, tämä ei sinänsä ole suurempi synti kuin pelkästään hauskojen vitsien takia tehty komedia.
Elokuvan onneksi säikyttelyssä on särmää. Vaikka useaan kertaan nähty kaava alkaa jo hiljalleen toistaa itseään, Nunna tarjoaa tarpeeksi luovaa ja näyttävää kummittelua pitämään aivot narikkaan -henkisten kauhuelokuvien ystävät tyytyväisinä.
