Rogue One - mitäänsanomaton fanifilmi

Rogue One: A Star Wars Story (2016)
Lajityyppi: Toiminta, seikkailu, sci-fi
Levittäjä: Walt Disney Studios Motion Pictures AB
Ohjaaja: Gareth Edwards
Pääosissa: Felicity Jones, Diego Luna, Ben Mendelsohn, Forest Whitaker, Mads Mikkelsen, Donnie Yen, Wen Jiang, Riz Ahmed, Alan Tudyk
Ensi-ilta: 14.12.2016
Kesto: 2h 13 min
Ikäraja: 12

Kaikki muistavat alkuperäisen Star Wars -elokuvan aloitusjakson, jossa iso paha Imperiumi ajaa takaa kapinallisten tähtilaivaa saadakseen takaisin näiden varastamat Kuolontähden piirrustukset. Harvempi kuitenkaan on jäänyt pohtimaan, kuinka kapinalliset itse asiassa saivat piirrustukset haltuunsa. Jostain syystä tämä on valittu aiheeksi sarjan uusimmalle elokuvalle.

Oscar-voittaja Felicity Jones on nuori kapinallinen, jonka isä työskentelee Imperiumin teknikkona. Ryhmä imperiumin vastustajia haluaa etsiä hänet käsiinsä, sillä isän nykyisen projektin huhutaan olevan jättimäinen planeettoja tuhoava avaruusasema, Kuolontähti. Kapinallisten täytyy keksiä keino avaruusaseman heikkouksien löytämiseksi ja niiden toimittamiseksi kapinallisten johtajille.
Rogue One: A Star Wars Story on ensimmäinen Star Wars elokuva, joka ei ole osa numeroitua saagaa. Se on itsenäinen kertomus, mutta samalla esiosa sarjan avauselokuvalle. Kirjaimellisesti, sillä elokuva päättyy siihen mistä alkuperäinen Tähtien sota alkaa.

Elokuva on suunnattu puhtaasti sarjan faneille. On vaikea kuvitella satunnaisen katsojan pysyvän kärryillä elokuvan käänteistä, jos sarjan muut elokuvat eivät ole tuttuja. Tämä ei sinänsä ole huono juttu, mutta ikävä kyllä se näkyy käsikirjoituksessa lievänä laiskuutena. Tekijät eivät ole nähneet tarpeelliseksi pohjustaa tai korostaa tapahtumia, koska olettavat merkitysten olevan katsojille entuudestaan selviä. Tämä ehkäisee tehokkaasti kaikenlaisen jännitteen syntymisen.

Star Wars on sarja, joka on saavuttanut maineensa paitsi tarinansa ja universuminsa, ennen kaikkea kiehtovien ja moniulotteisten hahmojensa vuoksi. Tämä on Rogue Onen heikoin lenkki. Elokuvan hahmot eivät ole kovin kiinnostavia. Päähenkilöt ovat hauskoja ja pahikset ilkeitä, mutta kenestäkään ei tee mieli tietää lisää samalla tavalla kuin Luke Skywalkerista ja kumppaneista.

Kaksi suurta poikkeusta kumminkin löytyy. Alkuperäisen Tähtien sodan konna Kapteeni Tarkin on herätetty henkiin uusimman teknologian avulla. Brittiläinen näyttelijälegenda Peter Cushingin tulkitsema hahmo nähdään elokuvassa liikkeenkaappausteknologian henkiinherättämänä. Yli 20 vuotta sitten kuolleen näyttelijän näkeminen uudessa roolissa on surrealistinen kokemus. Myös itse Darth Vader tekee paluun valkokankaille 13 vuoden tauon jälkeen. Ikävä kyllä hänen roolinsa on varsin minimaalinen.

Rogue One on ihan hauska toimintaelokuva, mutta se ei pelasta sitä olemasta suuren luokan pettymys. Se on harmitonta viihdettä sarjan faneille, mutta Star Wars-elokuvalta on lupa odottaa enemmän. Rogue One ei tarjoa mitään olennaisesti uutta ja kiinnostavaa, mikä saa pohtimaan, miksi tämä tarina piti ylipäänsä kääntää elokuvaksi. Lopputulos on kuin ison budjetin mitäänsanomaton fanifilmi.

2/5

Ensitunnelmat Rogue Onesta...

Rogue One on nyt nähty ja olen sanalla sanoen ristiriitaisissa tunnelmissa.

Force Awakensin pettymyksen jälkeen olin laskenut odotukseni uusia Star Wars -elokuvia kohtaan maltilliselle tasolle, eikä ajatus spinoff-elokuvista varsinaisesti ole ikinä herättänyt minussa suurta intoa. Minusta Star Warsissa on parasta nimen omaan se iso eeppinen tarina. Keskittyminen vain tiettyyn osa-alueeseen tuntuu ajatuksena jotenkin oudolta.

Elokuvan katsominen ei juuri muuttanut ajatuksiani. Rogue One on toiminta/sotaelokuva Star Wars -universumissa. Siinä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta hämmästyin kuinka paljon kaipasin jedejä, valomiekkataistelua ja Voiman läsnäoloa. Kun tarinakin on vain "puuttuva palanen" suuressa tarinassa, jonka lopputulos on kaikkien tiedossa, en millään tahtonut saada itseäni kiinnostumaan siitä.

Rogue One on ehkä ohjaaja Gareth Edwardsin elokuvista paras, mutta se ei kyllä varsinaisesti paljon sano. Ohjaaja tuntuu rakastavan buildupia niin paljon, että unohtaa payoffin. Tässä elokuvassa ei tunnu oikein olevan kumpaakaan. Ilmeisesti suunnitteluvaiheessa ei ole osattu päättää, pohjustetaanko tässä nyt suurta finaalia vai alkuperäistä Tähtien sotaa varten.

Toki elokuvassa on paljon hyvääkin, mutta suurin osa siitä on lähinnä melko itsestäänselvää fan serviceä. Darth Vader esiintyy elokuvassa vähän enemmän kuin odotin ja jokainen hetki oli luonnollisesti näkemisen arvoinen. Myös se, että jo edesmenneitä tai vanhentuneita näyttelijöitä herätettiin henkiin motion capture -menetelmällä oli ihan siisti juttu. Mutta siinäpä se oikeastaan on.

Elokuvassa parasta on oikeastaan se, ettei sen tarvitse perustella itseään osana Star Wars -saagaa Siinä missä Force Awakensin epäonnistuminen kouraisi syvältä, koska se joudutaan katsomaan ikuisesti osana suurta kertomusta, Rogue Onen voi ohittaa ihan tavallisena viihde-elokuvana. Se on elokuva, jota ei olisi tarvinnut tehdä ja jos siitä ei pidä, sen olemassaolon voi unohtaa yhtä helposti.
Ehkä käyn katsomassa elokuvan vielä uudestaan. Tällä hetkellä fiilis on vähän "meh".

Varsinainen arvostelu tulee myöhemmin.

Arrival (2016) - Mestariteos on saapunut

Arrival (2016)
Ohjaaja: Denis Villeneuve
Pääosissa: Amy Adams, Jeremy Renner, Forest Whitaker, Michael Stuhlbarg, Mark O'Brien
Ensi-ilta: 2.12.2016
Kesto: 1h 56 min
Ikäraja: 12

Kun avaruusolioiden saapumisesta kertova elokuva alkaa sydäntäsärkevällä montaasilla äidin ja tämän nuorena kuolevan tyttären lyhyestä elämästä, tietää katsovansa jotain poikkeuksellista. Arrival ei olekaan perinteinen Hollywoodin tehosterymistely, vaan vähäeleinen, vahva ja älykäs scifidraama, jonka keskiössä on suurista teemoista huolimatta inhimillinen tarina.

Amy Adams näyttelee huippuluokan kielitieteilijää, Louisea, joka hälytetään avuksi ihmiskunnan saatua vieraita tähtien takaa. Tusina avaruusaluksia on saapunut leijumaan eri puolille maailmaa. Tiedeyhteisö yrittää kuumeisesti löytää yhteisen kielen muukalaisten kanssa samalla, kun jännitteet suorempaa toimintaa kannattavien militaristien kanssa kasvavat. Yhdessä matemaatikko kollegansa (Jeremy Renner) kanssa Louise onnistuukin pääsemään hyvälle muukalaisten kommunikaatiosta. Kieli on kuitenkin vaarallisempi kuin moni tuliase ja yksikin väärin tulkittu sana voi johtaa maailmojen väliseen sotaan.

Arrival on pitkästä aikaa aidosti tuore ja innovatiivinen suuren budjetin teatterielokuva. Eric Heissererin käsikirjoitus on suorastaan mestarillinen. Arrival on elokuva kommunikaation, ymmärryksen ja yhteistyön tärkeydestä, mutta parhaiden scifielokuvien tapaan menee myös rohkeasti epämukavuusalueelle. Elokuva kyseenalaistaa koko tapamme kokea todellisuutta ja tekee sen nerokkaasti kielitieteen avulla.

Elokuva edustaa tieteisfiktiota parhaimmillaan. Se ottaa todellisen tieteellisen hypoteesin ja rakentaa sen ympärille persoonallisen, katsojaa haastavan ja älyllisesti palkitsevan tarinan. Mieleen tulee myös M. Night Shyamalanin tuotokset, eikä vähiten lopun nerokkaasta yllätyspaljastuksesta johtuen.
 
Ohjaaja Denis Villeneu on vakiinnuttanut paikkansa yhtenä Hollywoodin eturivin tekijöistä elokuvillaan Enemy ja Sicario. Arrival on Villeneun paras elokuva tähän asti. Vaikka elokuva ei nousisikaan kaikkein suurimpien scifi-elokuvien joukkoon, se on silti poikkeuksellisen hienosti näytelty, upeasti kuvattu ja mestarillisesti kirjoitettu elokuva, joka pitää ehdottomasti nähdä.
Arrival on vuoden 2016 parhaita elokuvia, ellei jopa paras. Todella sääli, jos elokuva ei juhli maaliskuun Oscar-karkeloissa.

5/5