Solo: A Star Wars Story - nuori kapinallinen ja wookie

Solo: A Star Wars Story
Ohjaaja: Ron Howard
Pääosissa: Alden Ehrenreich, Woody Harrelson, Emilia Clarke, Donald Glover, Thandie Newton, Phoebe Waller-Bridge, Joonas Suotamo
Ensi-ilta: 23.5.2018
Kesto: 2 t 15 min
Tähdet: 4/5

Star Wars -elokuvat ovat viime vuosina jakaneet mielipiteitä rajusti. Vuonna 2015 ilmestynyt The Force Awakens oli toisille nostalginen rakkauskirje alkuperäisille Star Wars -elokuville, toisille taas mielikuvitukseton uusinta ensimmäisestä Tähtien sodasta (1977). Viime jouluna ilmestynyt The Last Jedi puolestaan joko tuuletti raikkaasti samoja polkuja tallaavaa saagaa, tai heitti romukoppaan kaikki sen kiinnostavimmat elementit.

Myös Rogue One: A Star Wars Story (2016) jakoi mielipiteitä, mutta ei herättänyt aivan yhtä suuria tunteita. Tämä johtunee siitä, että saagan suuren jatkumon ulkopuolisena antologia-elokuvana sitä oli lupa tarkastella enemän itsenäisenä teoksena. Nyt teattereihin saapunut Han Solon nuoruusvuosia kuvaava Solo: A Star Wars Story kuuluu samaan kategoriaan.

Kukaan ei voine kiistää, etteivätkö nämä antologia-elokuvat olisi pohjimmiltaan melko turhia tapauksia. Saagan suuren tarinan kannalta ei ole millään tavalla olennaista tietää, kuinka nuoresta kapinallisesta tuli galaksin paras salakuljettaja, kuinka hän sai haltuunsa legendaarisen Millenium Falconin tai tapasi luotetun wookie-ystävänsä. Mutta kukaan sarjan fani ei voi vakavalla naamalla sanoa, etteikö se olisi edes hiukan mielenkiintoista.

Solo: A Star Wars Story on täysverinen fanifilmi klassisen sarjan ystäville. Se näyttää, kuullostaa ja tuntuu kaikista Disneyn tuottamista elokuvista eniten alkuperäisiltä Star Wars -elokuvilta. Sarjan luoja George Lucasin henki on elokuvassa vahvana, mikä ei ole sinänsä ihme, sillä elokuvan ohjaajana toimii Lucasin pitkäaikainen ystävä Ron Howard (mm. Apollo 13, Kaunis mieli).

Koska elokuva sijoittuu aikaan ennen ensimmäisen Tähtien sota -elokuvan tapahtumia, tarinalla on liikkumatilaa varsin vähän. Elokuvassa nähdään juuri ne jutut, joita katsoja odottaakin näkevänsä. Kaikki alkuperäisistä elokuvissa kuullut viittaukset Han Solon menneisyyteen saavat käsittelynsä. Lähtökohdat huomioon ottaen elokuva onnistuu kertomaan yllättävän koherentin ja otteessaan pitävän tarinan, jossa on myös aitoja yllätyksiä mukana.

Vaikka elokuva kantaa nimen omaan Han Solon nimeä, päähenkilö ei varsinaisesti ole elokuvan kiinnostavinta antia. Alden Ehrenreich tekee hyvää työtä ilmentäessään nuoren Harrison Fordin karismaa, mutta itse hahmo jää hiukan pinnalliseksi. Elokuvan todellinen tähti tulee koti-Suomesta: Joonas Suotamon esittämä Chewbacca varastaa shown jokaisessa kohtauksessaan. Hanin ja Chewien ystävyys on elokuvan koossapitävä voima.

Solo: A Star Wars Story on tämän vuosikymmenen ensimmäinen Star Wars -elokuva, jota voi varauksetta suositella sekä uusille että vanhoille faneille. Oli suhtautuminen Disneyn saagan suhteen valitsemaan linjaan mikä tahansa, Millenium Falconin hyperajon kyytiin hyppää varmasti mielellään.

Deadpool 2 - kun yksi hyvä ei riitä

Deadpool 2
Ohjaaja: David Leitch
Pääosissa: Ryan Reynolds, Josh Brolin, Morena Baccarin, T.J. Miller, Zazie Beetz, Eddie Marsan
Ensi-ilta: 16.5.2018
Kesto: 1 t 59 min
Tähdet: 4/5

Vuonna 2016 ensi-iltansa saanut Deadpool oli kuin raikas tuulahdus pahimman supersankarielokuvabuumin keskelle ja tismalleen sitä, mitä itseääntoistava  lajityyppi tarvitsi. Näyttelijä Ryan Reynoldsin pitkäaikainen unelmaprojekti tehtiin pienellä budjetilla ja suurella riskillä, sillä kukaan Hollywoodissa ei ollut varma aikuisyleisölle suunnatun, hyvin erilaisen supersankarielokuvan menestyksestä.

Riski kannatti: Deadpool oli jättimäinen hitti ja keräsi budjettinsa moninkertaisena takaisin. Sekä yleisö ja kriitikot rakastivat elokuvan itsetietoista tyyliä ja teräväsanaista, neljättä seinää alati rikkovaa nimihahmoa. Oli vain ajan kysymys, milloin jatko-osa olisi tosi asia.
Kun pienen budjetin ja äärimmäisen luovan tekijätiimin yllätyshitille aletaan puuhata isomman budjetin jatko-osaa, ei tarvitse olla kummoinen pessimisti ounastellakseen, ettei lopputulos voi mitenkään olla yhtä hyvä. Kun supersankarielokuvien jatko-osilla on vielä ihan lähihistoriassa melkoinen joukko epäonnistuneita esimerkkejä, ei edes metatasolla liikkuvalle supersankarille voinut realistisesti odottaa kummoista onnistumista.

Välillä on virkistävää olla täysin väärässä. Deadpool 2 näyttää, että tekijöiden rakkaus aiheeseen on lopulta se, mikä merkitsee myös ison budjetin supersankarirymistelyjen kohdalla. Käsikirjoittajakolmikko Rhett Reese, Paul Wernick ja nyt myös krediitteihin asti nostettu Ryan Reynolds on päästänyt käsistään elokuvan, joka on ilman yllätysmomenttiakin on vähintään yhtä viihdyttävä ja hurmaava tapaus kuin edeltäjänsä.

Deadpool 2 hyötyy merkittävästi siitä, ettei sen tarvitse kertoa hahmonsa syntytarinaa, joka oli kiistatta edellisosan selkein kompastuskivi. Jatko-osa painaa sananmukaisesti kaasua ja vie hahmon aivan uusille vesille, esittelee joukon uusia hahmoja, syventää ja tarjoilee roppakaupalla uusia vitsejä sekä nautittavaa toimintaa. Edelliselokuvassa toimineet elementit ovat toki edelleen tallella ja elokuvan suola on edelleen nimihahmon hykerryttävän itseironisessa asenteessa, aikuisessa huumorissa ja kaiken kattavassa häpeilemättömyydessä.

Liki täydellisessä jatko-osassa näkyy kuitenkin lievästi myös studion ahneus. Koska kyseessä on supersankarielokuva, sen olemassaolo lienee tänä päivänä mahdotonta ilman tulevaisuudessa mahdollisesti siintävien spinoff-elokuvaprojektien pohjustamista. Niinpä myös Deadpool 2 käyttää turhan paljon aikaa ja energiää X-Force -supersankariryhmän kokoamiseen. Paha tästä on jättää kritisoimatta, kun elokuva tekee sen päähenkilönsä suulla myös itse.

Lopputulos on joka tapauksessa kuin metatason keskisormi kaikille jatko-osan onnistumista epäilleille. Elokuvan päätyttyä toivoo vain, että Deadpool 3 valmistuisi mahdollisimman pian.