Tässä perusidea vuonna 2013 ilmestyneelle elokuvalle The Purge - Puhdistuksen yö. James DeMonacon käsikirjoittama ja ohjaama elokuva esitteli pienimuotoisen suljetun tilan trillerin muodossa kiinnostavan konseptin, joka ylitti muutoin parhaimmillaankin keskinkertaisen elokuvan rahkeet. Jatko-osat Puhdistuksen yö: Anarkia (The Purge: Anarchy, 2014) ja The Purge: Election Year (2016) ottivatkin sitten aiheesta jo kaiken mahdollisen irti, vieden sen suurkaupunkimiljööseen ja lopulta avoimen poliittisille urille. Sarjan neljäsosa The First Purge sai ensi-iltansa tänä kesänä ja aiheesta on rakennettu myös TV-minisarja.
Kirjoitin kahdesta ensimmäisestä Purge-elokuvasta jo taannoin 2015, mutta uusien elokuvien myötä katson aiheelliseksi palata aiheen pariin. On mielenkiintoista huomata, miten sarjan arvostus on yllättäen noussut vuosien varrella. Syitä voidaan toki pohtia, mutta tuskin mitättömin on amerikkalaisen kapitalismin nykytilan kiristyminen ja Doland Trumpin shokkivoitto vuoden 2016 presidentinvaaleissa.
Korjataan heti alkuun yleinen harhaluulo: Purge-leffojen maailman ei ole tarkoitus olla "mahdollinen tulevaisuuden skenaario" tai tarkka kuvaus "mahdollisesta todellisuudesta". Elokuvien tyylilaji tunnetaan kirjallisuudessa nimellä social sciense fiction, sosiaalinen tieteisfiktio. Vaikka elokuvat sijoittuvat nimellisesti "tulevaisuuteen", esteettisesti ne ovat täyttä nykypäivää. Aivan kuten tieteiskirjallisuudella yleensä, tarinan tarkoituksena ei ole pyrkimys realismiin, vaan heijastella omaa aikaamme. Siinä missä useimmissa tieteisfiktioissa (esim. Nälkäpeli-sarja) viittaukset nykypäivän poliittis-sosiaalisiin ongelmiin ovat hienovaraisia, Purge-elokuvat ovat pidättelemättömän exploitatiivisia kuvauksia amerikkalaisen kapitalismin nykytilasta.
Purge-elokuvien kuvitteellisessa maailmassa yhteiskunnan heikko-osaisia kurittava jokavuotinen väkivalta-aalto on ritualisoitu osaksi amerikkalaista kulttuuria. Sarjan avausosa alkaa montaasilla, jossa sarjaan väkivaltaisia videoklippejä on liitetty maan kansallishymni America the Beautiful. Turvalaitemyynnillä vaurastunut perheenisä kuuntelee kasuaalisti paikallisradiosta, millaisia laittomuuksia ihmiset suunnittelevat tulevan illan ratoksi. Maittavan juhla-aterian jälkeen sireenit soivat Puhdistuksen alkamisen kunniaksi. Perhe linnouttautuu yöksi turvaan sulkien kuvainnollisesti silmänsä 12 tunnin verikekkereiden ajaksi. Vaikka yö meneekin monella tavalla pieleen, aamun sarastaessa kaikki jatkuu taas kuin mitään ei olisi tapahtunut. Valtaapitävä puolue Uudet perustajaisät (New Founding Fathers) pysyy vallassa vetoamalla talouskasvuun ja korkeisiin työllisyystilastoihin.
Yhtäläisyyksien vetäminen todellisuuteen on kaikkea muuta kuin vaikeaa. On tunnettu tosi asia, että amerikkalaisessa yhteiskunnassa ihmisen varallisuus vaikuttaa merkittävästi hänen mahdollisuuksiinsa selvitä elämän väistämättömistä vastoinkäymisistä. Yhteiskunnan turvaverkon puute mahdollistaa alhaisemman verotuksen ja makean elämän rikkaille, mutta vähäosaiselle esimerkiksi sairastuminen saattaa olla kuolemantuomio. Ihmisarvo määräytyy taloudellisen tuottavuuden perusteella. Elokuvien keskeisin väite on, että ihmiset ovat lopulta valmiita hyväksymään millaisen epäoikeudenmukaisuuden tahansa, kunhan se ei kosketa heitä henkilökohtaisesti.
Tässä vaiheessa voi katseen suunnata kotoisesti vaikka Sipilän hallituksen politiikkaan. On järkyttävää huomata, miten nopea muutos Suomen oikeistossa on käynyt muutaman viime vuoden aikana. Vielä Jyrki Kataisen kaudella kokoomuskin oli vielä puolue, joka rikkaita suosivasta politiikastaan huolimatta allekirjoitti vielä yleisen tavoitteen kaventaa tuloeroja ja edistää vähäosaisten hyvinvointia. Viimeistään tämän vaalikauden aikana Juha Sipilän ja Petteri Orpon johtamassa oikeistossa kaikki inhimillisyys tuntuu kadonneen. Empatia köyhiä kohtaan on vaihtunut puhtaaksi ilkeämielisyydeksi, jonka esimerkkeinä ovat aktiivimallit ja palkattomien työsuhteiden räjähdysmäinen yleistyminen. Ja milläs se hallitus puolustautuu kritiikkiä vastaan muulla kuin työllisyys- ja talousluvuilla.
Mutta palataanpa hetkeksi vielä Yhdysvaltoihin.
On mielenkiintoinen kysymys, kuinka näin avoimesti poliittinen ja amerikkalaisen poliittisen järjestelmän peruspilareita kritisoiva elokuvasarja on noussut tällaiseen suosioon? Vuoden 2013 Yhdysvalloissahan oli vielä kaikki mallillaan. Maata hallitsi toiselle kaudelleen valittu liberaali presidentti, talous kasvoi kohdisten 2008 talouskriisin jäljiltä ja työttömyys painui historiallisen alhaiselle tasolle.
Totuus on toki paljon karumpi. Valtaosa amerikkalaisista ei koskaan päässyt hyötymään taloudellisesta nousukaudesta. Hallitus pelasti pörssikeinottelijat tappioilta, moni tavallinen perhe menetti kotinsa. Valtaosa uusista työpaikoista oli elämiseen riittämättömiä minipalkkatöitä. Puolet amerikkalaisista kotitalouksista jäi pysyvästi köyhiksi. Kapitalismi on vuoden 2018 Yhdysvalloissa epäsuositumpaa kuin koskaan historiassa.
The Purge: Election Year (2016) päättyy iloisiin tunnelmiin, kun Puhdistusta vastustava senaattori päihittää valtaeliittiä edustavan vastaehdokkaansa ja nousee Yhdysvaltojen presidentiksi. Taustalla voidaan kuitenkin kuulla synkkiä nuotteja, kun Puhdistuksen kannattajat nousevat protestoimaan uutta hallitusta vastaan. Elokuva ilmestyi vuoden 2016 kesällä- aikana, jolloin juuri kukaan ei pitänyt Donald Trumpin vaalivoittoa mahdollisena. Ehkä hieman yllättäen sarjan uusin osa ei jatka ensimmäisen kolmen osan tarinaa, vaan palaa syklin alkuun kuvaamalla ensimmäisen Puhdistuksen syntyä. Unelma oikeudenmukaisesta lopusta haluttiin jättää elämään.
Vaikka Purge-elokuvat ovat elokuvina korkeintaan keskinkertaisia, olen edelleen innostunut seuraamaan, mihin suuntaan tämä sarja menee. TV-sarjasta puhutaan alan foorumeilla positiiviseen sävyyn. Ehkä joskus saamme Purge-tuotteen, joka vastaa laadultaan ideoidensa korkeuksia.
Päivitys: The First Purge oli lievä pettymys. Vähemmän ajankohtainen kuin aiemmat elokuvat. Sarja alkaa toistaa itseään.
Info:
The Purge (2013) 2/5
The Purge: Anarchy (2014) 3/5
The Purge: Election Year (2016) 3/5
The First Purge (2018) 2/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Älä mainosta, älä spämmää. Muista, että mielipiteet ovat mielipiteitä ja asiat riitelevät, eivät ihmiset.