Köyhät kyykkyyn pesismailalla - The Purge 1 & 2

Hollywood on hyvin pitkän aikaa kärsinyt kroonisesta ideapulasta. Valtaosa viime vuosien menestyneimmistä elokuvista on perustunut johonkin jo olemassa olevaan lähdemateriaaliin tai vähintäänkin kierrättänyt jotain sataan kertaan nähtyä konseptia muutamalla uudella twistillä. Siksi onkin äärimmäisen raivostuttavaa, kun vastaan tulee hienolla, tuoreella ja aidosti omaperäisellä idealla varustettu elokuva, joka ei tekijöidensä taitamattomuuden vuoksi saa siitä käytännössä mitään irti. Tästä malliesimerkki on vuoden 2013 yllätyshitti The Purge - puhdistuksen yö.

Lähitulevaisuuden Yhdysvalloissa on säädetty laki, jonka mukaan kerran vuodessa kaikenlainen rikollisuus on sallittua 12 tunnin ajan. Tämän seurauksena rikostilastot ovat painuneet alas, työttömyysprosentti on yksi ja taloudellinen tuottavuus on noussut huimiin lukemiin. Salaisuus piilee siinä, että vain taloudellisesti tuottavalla varakkaamalla väestöllä on varaa piiloutua "puhdistukselta" turva-aitojensa taakse, kun taas köyhät ja eteenkin kodittomat ovat vapaata riistaa.

Elokuvan idea on hyytävä ja ajankohtainen vertauskuva taloudellisesta väkivallasta nimeltä markkinatalous. Keskiluokan ja sitä ylempien yhteiskuntaluokkien ahneus aiheuttaa konkreettista hätää ja kärsimystä niille, jotka ovat järjestelmän häviäjiä. Työttömien, köyhien ja vääristä lähtökohdista tulevien ihmisten ihmisarvo ei ole enää samaa luokkaa kuin taloudellisesti suorituskykyisempien yksilöiden. Taloudellinen epätasa-arvo ja kasvaneet luokkaerot aiheuttavat kasvavassa määrin konflikteja ihmisryhmien välille. Silti kaikki vannovat markkinatalouden nimeen, "koska se toimii".

Siksi on äärettömän sääli, että The Purge on tosi asiassa vain geneerinen koti-invaasioelokuva, jossa rettelöivät teinit uhkaavat keskiluokkaisen ydinperheen rauhaa. Vaikka tarinassa on omat twistinsä, jää koko homman juju, itse puhdistus melkoiseksi kuriositeetiksi. Jos jätetään huomioimatta mahdollisuus soittaa apua viranomaisilta (puhdistukseen kuuluu, että linjat ovat poikki), elokuvalle ei varsinaisesti ole mitään syytä sijoittua tällaiseen vaihtoehtoiseen tulevaisuuteen. Lähtökohtaisesti tunkeutujat eivät välitä siitä, onko heidän toimintansa laillista.

Kaikenlainen poliittinen kommentointi jää The Purgessa sivuseikaksi. Toiminta lähtee liikkeelle siitä, kun perheen pojan käy sääliksi kadulla karkuun juoksevaa mustaa miestä. Tämän seurauksena perhe saa riesakseen joukon hyväosaisia nuoria, jotka haluavat "puhdistautua" tappamalla kyseisen miehen. Sen lisäksi, mikä on ilmiselvää, mitään muuta ei yritetäkään ilmaista. Rikkaat voivat olla pahoja ja köyhät mustat hyviä, kaikki ovat ihmisiä. Tämä on jotain, mitä jokainen henkisesti yli 12-vuotias ymmärtää. Elokuvan kypsimmillekin hahmoille se on suuri henkisen valaistumisen paikka.

Seuraa pieni sploileri: elokuvan lopussa perheen kimppuun hyökkäävät kateelliset naapurit, jotka ovat mukana ainoastaan tekemässä heidän pelastamastaan mustasta miehestä sankarillisen hahmon ja täten osoittamassa hyväksi heidän päätöksensä suojella tätä. Hyvästä ajatuksesta huolimatta tämä on elokuvan noloimpia kohtauksia. Paitsi että hahmot käyttäytyvät epäloogisesti, he tekevät puhdistuksesta jonkinlaisen uskonnollisen rituaalin, mikä syö lähes kaiken uskottavuuden ja satiirin terän aiheen ympäriltä. Huolimatta huonosta fokuksesta muu elokuva on edes jotenkin onnistunut pitämään asetelman uskottavan siinä maailmassa, jossa päähenkilöt elävät. Kun ryhmä naapureita alkaa käsi kynkkää horisemaan uskonnollistyylistä mantraa "uusille perustajaisille" (maan hallitsijat) se ei tunnu mitenkään sopivan yhtään mihinkään.

The Purge ei ole kovin kaksinen elokuva. Hyvästä ideastaan huolimatta se on huolimattomasti toteutettu, kömpelösti etenevä ja auttamattoman tyhmä elokuva, joka silti yrittää olla jotain paljon enemmän kuin mihin rahkeita riittää. Lopputulos on teennäinen ja vaivaannuttava katsomiskokemus.

Elokuva sai vuotta myöhemmin myös isomman budjetin jatko-osan, joka tottelee nimeä The Purge: Anarchy. Jatko-osa korjaa ensi töikseen ensimmäisen elokuvan suurimman ongelman. Elokuva seuraa mustan äidin ja tyttären, autonsa hajoittaneen avioparin sekä yöllisellä kostoretkellä olevan poliisin matkaa halki laillisen rikollisuuden villitsemän kaupungin.

Jatko-osa saa aiheestaan merkittävästi enemmän irti. Se heittää joukkoon soppaan valtiovallan motiivien arvelua, vastarintaliikkeitä ja eri tavalla puhdistukseen suhtautuvia hahmoja, joiden avulla elokuvasta tulee huomattavasti kiinnostavampi. Omalla tavallaan jatko-osa tuo mieleen suositun Nälkäpeli-sarjan, sen verran lähellä niiden yhteiskuntakritiikki on toisiaan. Yläluokan siunaamasta alaluokkien kurittamisesta molemmissa on kyse.

Ikävä kyllä myöskään The Purge: Anarchy ei ole aivan yhtä loistava elokuva kuin se ideansa puolesta voi olla. Vaikka kritiikin terä on huomattavasti tehokkaammassa tikissä kuin edeltäjässä, myös jatko-osa kärsii fokuksen puutteesta. Kun elokuvan keskeisinä hahmoina toimivassa ryhmässä on sekä keskiluokkaan kuuluva pariskunta että puhdistusten kohteena oleva musta perhe, on anteeksiantamatonta, ettei käsikirjoituksessa rakennettu minkäänlaista konfliktia näiden varalle. Muutenkin hahmojen motiivit ovat välillä varsin vaikea selkoisia, mikä johtuu huonosta käsikirjoituksesta. Tarinallisesti homma etenee mallikkaasti ja viihdyttävästi, hahmojensa puolesta ei niinkään.

Siitä huolimatta viihdyin suuresti The Purge: Anarchyn parissa. Jos ensimmäisen osan aikana piti vilkuilla kelloa, jatko-osa on menevää ja jopa suhteellisen tunnelmallista väkivaltaviihdettä alusta loppuun. Myös juoni tempaa mukaansa ja elokuvan maailmasta kasvaa sen verran rikas, että elokuvalle näkisi mielellään jatkoakin. Ainahan sitä mieluummin katsoo vähän keskinkertaisempaakin elokuvaa hyvällä idealla kuin edes laatuviihdettä huonolla.

Jostain käsittämättömästä syystä elokuvasarjalle pohditaan kolmannen osan sijaan esiosaa. Se viimeistään paljastaa sen, että The Purgen takana oleva James DeMonaco ei välttämättä ole ihan kärryillä siitä, millainen idea hänellä on käsissään. The Purgen idea on satiiri. Satiiri ei tarvitse esitarinaa tai uskottavaa selitystä. Satiirin avulla kerrotaan, mikä oikeassa maailmassamme on vikana. Tämän satiirin looginen päätös on, mitä meidän tulisi tehdä korjataksemme sen.

Arviot:

The Purge: **
The Purge: Anarchy: ***½