Star Wars: Episodi I - Pimeä uhka (1999)

Lähestyvän uuden Star Wars -elokuvan (alle viikko omg!!!) ensi-illan kunniaksi ajattelin laskea päiviä tarjoamalla oman, rehellisen mielipiteeni tämän elämää suuremman avaruussaagan aiemmista osista. Aloitan luonnollisesti saagan ensimmäisestä osasta.

Aion nyt kulkea vahvasti valtavirtaa vastaan ja puolustaa tätä elokuvaa. En ole koskaan kuullut minkään elokuvan saavan yhtä paljon lokaa niskaansa kuin tämän prequel-trilogian avausosan, joka muuttui hetkessä kaikkien aikojen hypetetyimmästä elokuvasta kaikkien aikojen vihatuimmaksi elokuvaksi. Suurilla ihmisjoukoilla on taipumus äärimmäisyyksiin, mutta totuus löytyy harvemmin kummaltakaan laidalta.

Pimeä uhka ilmestyi minun kannaltani täydelliseen aikaan. Olin kahdeksanvuotias ja siinä ikävaiheessa, että pystyin jo suurinpiirtein lukemaan tekstityksiä. Parasta maailmassa olivat tuolloin dinosaurukset, Mika Häkkinen ja Star Wars. Pimeä uhka iski aivan törkeällä tavalla. Se oli pitkään lempielokuvani ja katsoin sen aina kun vain pystyin. Sen lisäksi luonnollisesti vuorasin huoneeni oheistuotteilla action figuureista julisteisiin. Minulla on edelleen tallessa Darth Maulin pään muotoinen reppu!

En oikeasti tiennyt tämän olevan niin vihattu elokuva ennen kuin aivan viime vuosina somen kautta. Vartuttuani hiukan ymmärsin kyllä, ettei se ole täydellinen elokuva, saati yhtä hyvä kuin alkuperäinen trilogia, mutta että yksi huonoimmista elokuvista koskaan? En ymmärrä tätä väitettä vieläkään. Sille ei ole mitään muita perusteita kuin epärealistiset ennakko-odotukset ja pohjaton saivartelu.

Alkuperäinen Star Wars -trilogia oli simppeli kertomus hyvän ja pahan taistelusta kaukaisessa galaksissa. Sen lumo perustui eri kulttuurien ja kertomaperinteiden mutkattomaan yhdistämiseen, klassisiin hahmoihin ja rikkaaseen maailmaan. Prequel-trilogia keskittyy eniten näistä jälkimmäiseen ja laajentaa Star Warsin universumia pyrkimällä kertomaan alkuperäistrilogiaa monisyisemmän ja kunnianhimoisemman tarinan. Se ettei se onnistu siinä täydellisesti ei ole syy olla antamatta elokuvalle krediittiä yrityksestä.

Enkä ole koskaan ymmärtänyt niitä ihmisiä, joiden mielestä "kauppareittien verotus" on jotain ylitsepääsemättömän hankalaa ymmärrettävää ja sillä ei pitäisi olla mitään tekemistä Star Warsin kanssa. Kasvakaa aikuisiksi, sanon minä. Minusta on pelkästään hyvä juttu, että tällaisessa elokuvassa merkittävä tapahtumasarja saa alkunsa niin arkisesta asiasta kuin kauppa ja verotus. Lukaiskaapa vasiten esimerkiksi maustekaupan historiaa tai tutustukaa Amerikan itsenäistymisen syihin.

Trilogian ensimmäisenä osana Pimeä uhka tekee kuten alkuperäinen Star Wars, eli pyrkii esittelemään maailman ja keskeisimmät hahmot samalla kertoen omana kokonaisuutenaan toimivan tarinan. Kumpikin tavoite tosin jää hiukan puolitiehen. Tässä pääsemmekin elokuvan ylivoimaisesti suurimpaan ongelmaan: sen fokus on aivan väärissä asioissa. Qui-Gon Jinn on päähenkilönä yhtä fiksu valinta kuin Ben Kenobi olisi ollut päähahmo Uudessa toivossa. Qui-Gonilta puuttuu tyystin hahmon kaari, joka on yleensä se ensimmäinen asia, joka päähenkilöltä vaaditaan. Sellaista ei tunnu löytyvän oikein keneltäkään koko tarinasta. Obi-Wankin jätetään elokuvan toisessa näytöksessä käytännössä kokonaan pois tarinasta melkein puoleksi tunniksi! Ainoa poikkeus on - ja tästä te ette pidä - Jar-Jar Binks.

En aio valehdella. Pienempänä Jar-Jar ei minua kauheasti haitannut. Näin hänet enemmän jonkinlaisena digitaalisena Hessu Hopona, sillä suurimpiirtein sellainen hänen roolinsa on. Näin jälki käteen olen huomannut, että Jar-Jarin tehtävä tarinassa on pitkälti sama kuin C3PO:lla alkuperäisessä Star Warsissa, toimia katsojalle samaistuttavan sivustaseuraajan roolissa ja samalla koomisena elementtinä. Ikävä kyllä Jar-Jarissa korostuu juuri jälkimmäinen ja jos me jotain tiedämme, George Lucasin huumorintaju kauniisti sanottuna huono.

Se että Jar-Jar on ainoa hahmo, jolla voidaan elokuvan lopussa nähdä selkeä kehitys alkuun verrattuna on merkki huonosta hahmojen kirjoittamisesta. Se onkin Lucasin perisynti koko prequel-trilogian aikana. Hän on niin keskittynyt suuren kertomuksen lankojen punomiseen, että unohtaa hahmot sivustaseuraajiksi. Näin prequel-trilogian tarina ei pääse kertaakaan koskettamaan samalla emotionaalisella tasolla kuin alkuperäinen trilogia. Se on suunnaton sääli. Jos Pimeästä uhasta pitäisi mainita sen suurin yksittäinen virhe, se ei olisi Jar-Jar vaan hahmojen jättäminen puhuviksi päiksi. Kuten tiedämme, Darth Maulilla on elokuvassa yksi repliikki.

Pimeä uhka on siis pahasti viallinen elokuva. Miksi sitten en lyttää sitä kuten se 99 % netin kriitikoista? Koska se on kaikesta huolimatta viihdyttävä, vauhdikas avaruusseikkailu rakastamassani fiktiivisessä maailmassa. Olkoon elokuva täynnä CGi:tä, juuri tällaista kuvastoa varten se tekniikka on kehitetty! Elokuva sisältää tukun loisteliaita kohtauksia, jotka herättävät positiivisia tunteita vielä tänä päivänäkin. Ben-Hur -henkinen rakettirekikilpailu on vanhalle formula-fanille edelleen namupala ja kunnon avaruushävittäjätaistelun näkeminen on aina mannaa Star Wars -elokuvassa. Elokuvassa on myös ehkäpä koko saagan paras yksittäinen miekkataistelu. Ylipäänsä lopun hajautettu kliimaksi on upeaa seurattavaa gunganien ja droidien mittelöä myöten. Kuvaus on luokkaa mestarillinen ja John Williamsin musiikki ei petä koskaan.

Vanhemmiten olen myös kiinnittänyt huomiotani siihen, miten kivalla tavalla elokuva hyödyntää katsojan nostalgista rakkautta alkuperäiseen trilogiaan. Katsojalle ei tarvitse näyttää kuin vilauttaa Jabba the Huttin naamaa ja kirjoittaa pari dialogin pätkää hänen vakaasta valta-asemastaan, Star Wars -fani on jo myyty. On mukavaa yhdistellä pisteitä keskenään. Jos Anakin Skywalker C3PO:n rakentajana onkin tarpeeton sivujuonne, mitä sitten? Onko kukaan koskaan ollut pahoillaan siitä, että näkee C3PO:n?

Ylipäänsä elokuva pysyy heikosta hahmojen kehittelystä huolimatta hyvin kasassa ja etenee jouhevasti keskivaiheen notkahdusta lukuunottamatta. Ikävä kyllä tämä notkahdus on kokonaisuuden kannalta se tarinan tärkein vaihe, jossa Kuningataren alus jämähtää Tatoeenille. Rakettirekikisaa lukuunottamatta koko jakso hiekkaisella planeetalla on liian verkkaisesti etenevä ja tapahtumaköyhä verrattuna muuhun elokuvaan. Onneksi sen jälkeen alkaa jo valmistautuminen eeppiseen finaaliin.

Olen nähnyt Pimeän uhan useammin kuin muistan ja tulen katsomaan sitä jatkossakin. Se ei ole täydellinen elokuva, ei välttämättä edes perinteisessä mielessä hyvä, mutta sillä on silti osansa Star Wars -sarjan ajattomasta viehätysvoimasta. Varmasti jonkin verran siitä johtuu puhtaasti nostalgiasta, mutta väitän vakavasti, että jos elokuvan katsoo ilman suurempia ennakko-odotuksia, siitä on mahdollista saada irti yllättävän paljon.

Tyydyn sanomaan vain, että muodostakaa itse omat mielipiteenne, älkääkä antako internetin muodostaa niitä puolestanne. Se on kuitenkin se sama internet, joka uhkuu pyhää vihaa Kristallikallon valtakuntaa kohtaan, mutta joka palvoo jotain Jurassic Worldia.

Arvosana: 3/5