Tähtien sota (1977)

Miettikääpä, kuinka monen 70-luvulla tehdyn elokuvan action figuureita voi ostaa jokaisesta suomalaisesta supermarketista vuonna 2015.

En varmaan liioittele sanoessani, että alkuperäinen Tähtien sota on kenties modernin populaarikulttuurin tärkein yksittäinen elokuva. Kuten kaikki varmasti tietävät, tämä elokuva vallankumouksellisti tavan tehdä, katsoa ja markkinoida elokuvia. Ilman sitä meillä ei todennäköisesti olisi Sormusten herroja, Harry Pottereita, saati DC:n tai Marvelin elokuvauniversumeja.

Koskaan aiemmin erikoistehosteiden täyteistä tieteiselokuvaa ei oltu tehty sellaisessa skaalassa kuin nuoren George Lucasin visio edellytti. Lucas ammensi vaikutteensa aina antiikin tarustosta japanilaisiin samurai-elokuviin ja Flash Gordon -lyhytelokuvista kioskikirjallisuuteen. Lopputulos on universaali kertomus hyvän ja pahan, jalojen kapinallisten ja pahan imperiumin taistelusta kauan sitten kaukaisessa galaksissa.

Tähtien sota on edelleen elokuvakerronnan mestarinäyte. Katsoja heitetään heti keskelle toimintaa, apunaan ainoastaan vanhoista lyhytelokuvasarjoista tuttu alkutekstijakso, joka on sittemmin liitetty elimellisesti osaksi juuri Star Wars -elokuvia. Elokuvan monisyinen ja kiehtova maailma avautuu hiljalleen elokuvan edetessä ilman, että sen esittelemiseen tarvitaan yhtä ainutta ylimääräistä kohtausta (vrt. Sormuksen ritarit). Kaikki olennainen selviää luontevasti juonen edetessä, mutta elokuva uskaltaa myös jättää paljon selittämättä. Siksi sen maailma tuntuu eksoottiselta ja kiehtovalta - juuri sen vuoksi se on kehittänyt ympärilleen fanitarinoiden "laajennetun universumin".

Itse tarina on eräs elokuvahistorian kopioiduimpia. Hahmot edustavat populaarikulttuurin arkkityyppejä klassisimmillaan ja tulevat sen vuoksi nopeasti tutuiksi. Kyse ei ole kliseistä, vaan tietoisesta ratkaisusta. Mutta mikä tärkeintä, hahmot ovat kiinnostavia ja jokaisella on oma arkkinsa. Luke kasvaa unelmoijasta sankariksi, Han Solo oppii ajattelemaan muitakin kuin itseään, C3PO ymmärtää pitävänsä R2-D2:sta jne. Yksipuolisimmatkin hahmot ovat kiinnostavia ja saavat katsojan haluamaan tietää heistä lisää. Trilogian ensimmäisenä osana Tähtien sota onkin puhdas mestariteos. Se hoitaa tehtävänsä esitellä hahmot, konfliktin ja maailman samalla, kun se kertoo vauhdikkaan ja jännittävän, itsenäisen kolminäytöksisen tarinan.

Kaikkien muiden tapaan olen katsonut elokuvan käytännössä puhki sen jälkeen, kun katsoin sen ensi kertaa kuusivuotiaana R-kioskin vuokravideolta 18-tuumaisesta matkatelevisiosta. Tähtien sota on minulle kuin parhaat Disney-elokuvat: muistan koko elokuvan ulkoa, mutta katsominen on aina kokemus. Se on niitä elokuvia, jotka olivat lapsena mahtavia seikkailuja, mutta joista vanhempana huomaa kokonaan uusia puolia. Jo pelkästään elokuva- ja kulttuuriviittausten oivaltaminen on mieltäylentävää.

Ja tietysti siihen liittyy myös iso annos nostalgiaa. Muistan ne kaikki hetket kun olen katsonut sitä sairaana sängystä, uudenvuoden yönä omasta televisiosta tai kesäiltana Ylen TV-esityksenä. Olen omistanut elokuvan joka ainoassa käytettävissä olevassa formaatissa ja nähnyt jokaisen koskaan julkaistun version. Osaan luetella eroavaisuudet ulkomuistista. Katson sen säännöllisesti myös VHS:ltä.

Tähtien sodan uskomattomin juttu on se, miten se on kestänyt aikaa ja miten se edelleen kiehtoo sukupolvesta toiseen. Paras asia siinä on se, että tämä on vasta avausosa. Lisää on tulossa, tämä huikea seikkailu on vasta ensimmäinen askel suurempaan maailmaan.

5/5