Bohemian Rhapsody - rajoja rikkoneen yhtyeen sovinnainen elämänkertaelokuva

Bohemian Rhapsody

Ohjaaja: Bryan Singer

Pääosissa: Rami Malek, Aidan Gillen, Lucy Boynton, Joseph Mazzello, Mike Myers, Tom Hollander, Ben Hardy

Ensi-ilta: 2.11.2018

Kesto: 2 t 14 min

Arvio: 4/5

Onko tämä todellisuutta vaiko vain fantasiaa? Legendaarisen brittiyhtye Queenin nokkamiehestä Freddie Mercurysta on viimein ilmestynyt elokuva!

 Jo vuosikymmenen ajan suunnitteilla ja työn alla ollut projekti ehti käydä läpi niin monta henkilöstövaihdosta, peruutusta, uudelleenjulkaisua ja tuotantolimboon päättymistä, että vielä teatteriin astellessakin olo on vähän epäuskoinen. Yhtyeen elossa olevien jäsenten Brian Mayn Roger Taylorin ja John Deaconin diivailu Mercuryn tarinan ja musiikin tiimoilta ehti karkottaa ympäriltään muun muassa sellaiset kiinnostavat tekijät kuin näyttelijä Sacha Baron Cohen (Ali G, Borat), käsikirjoittaja Peter Morgan (mm. Kuningatar Elisabethista kertova The Queen, Frost/Nixon) ja ohjaaja David Fincher (mm. Seitsemän, The Social Network). Lopulta tuotanto saatiin käyntiin Bryan Singerin (X-men sarja) johdolla ja pääosaan valittiin tv-sarja Mr. Robotista tuttu Rami Malek. Sekään ei vielä riittänyt, sillä huolimatta Singerin kreditoimisesta elokuvan ohjaajaksi, tosi asiassa Dexter Fletcher (Eddie the Eagle, 2016) saapui kuvauspaikalle viemään homman organisoidusti loppuun.

Sekava tuotantohistoria ei onneksi lopputuloksessa juuri näy: Bohemian Rhapsody on juuri sellainen elokuva, jonka Queen-fanit ympäri maailmaa ovat aina halunneet nähdä. Elokuva kertoo hyvin hollywoodmaisen tarinan köyhästä lontoolaisesta parsipoika Freddiestä, joka tavattuaan omintakeisen rock-yhtyeen nokkamiehet nousee ryminällä parrasvaloihin ja kaikkien rakastamaksi musiikkihistorian ikoniksi. Musiikin lisäksi myöskään miehen yksityiselämä ei noudata 1970-luvun Iso-Britannian sovinnaisia kaavoja, ja pian nuori vaimokin joutuu myöntämään, että aviomies viihtyy turhan hyvin miesseurassa. Tarina päättyy traagisesti, kun 80-luvulla levinnyt AIDS-epidemia vaatii kuuluisimman uhrinsa.

Vaikka Freddie Mercury on elokuvan keskushenkilö, Bohemian Rhapsody on ennen kaikkea Queenin tarina. Elokuva alkaa bändin perustamisesta ja huipentuu yhtyeen suurimpaan keikkaan Wembleyn stadionilla Live Aid -megatapahtumassa. Rajaus harmittanee monia Mercuryn elämänkertoihin perehtyneitä ja syvällisempää henkilökuvaa odottavia faneja, mutta kerronnallisesti ratkaisu on varsin toimiva. Kulissien takana kyseessä lienee paras saavutettavissa ollut kompromissi: Sacha Baron Cohenin vuonna 2013 vuotamien tietojen mukaan yhtyeen muut jäsenet olisivat halunneet Mercuryn kuoleman ajoittuvan jo elokuvan puoleen väliin.

Keskittyminen yhtyen tarinaan on aiheuttanut myös sen, että elokuva on varsin sovinnainen elämänkertaelokuva ottaen huomioon sen kohteen särmäkkyyden. Vaikka esimerkiksi Mercuryn seksuaalisuus on elokuvassa tärkeä teema, konkretian tasolla sitä käsitellään hyvin sisäsiististi ja viitteellisesti. Tarinan keskeiseksi kipukohdaksi nouseekin Mercuryn bädin sisäistä dynamiikkaa ravisteleva impulsiivinen luonne. Queenin muut jäsenet kuvataan lähinnä mukavina, rauhallisina ja tasapainoisina tyyppeinä, jotka joutuvat paitsi kaitsemaan villiä laulajaansa, myös jalostavat tämän lahjakkuutta paremmille urille.

Läpimurtoroolissaan nähtävä Rami Malek on elokuvan suuri sydän. Intialaistaustastaan johtuen Mercurya myös ulkoisesti muistuttava Malek onnistuu ilmentämään monimutkaisen hahmonsa persoonan niin herkissä dialogeissa kuin lukuisissa lavanumeroissakin. Vaikka muusikkoelämänkerroissa playbackinä laulaminen on aina riski, elokuva onnistuu Abbey Roadin studiolla alkuperäisnauhoista uudelleenmasteroidun musiikkinsa avulla vakuuttamaan hämmentävän hyvin, että Freddie Mercuryn jäljittelemätön ääni tulee todella Malekin suusta siinä missä kitarariffit näyttelijän kitarasta. Musiikkia kuullaankin elokuvassa sitten oikein urakalla ja elokuva muuttuu lopussa lähestulkoon Webleyn Live Aid-keikan rekonstruktioksi. Mutta mikäs siinä: kun tällaista musiikkia kerran pääsee elokuvateatterin äänen toistolla kuulemaan.

Bohemian Rhapsody on menevä, virtaviivaisesti etenevä ja tunnelmaltaan lämminhenkinen musiikkielokuva. Olisiko se voinut olla jotain enemmän? Ehkä. Se lienee kuitenkin selvää, että tämän parempaa elokuvaa ei Queenin vaiheista ole tulossa niin kauan kuin sen brändistään tarkat jäsenet vielä heiluttavat tahtipuikkoa tässä maailmankaikkeudessa.