The Grinch
Ohjaaja: Scott Mosier, Yarrow Cheney
Pääosissa: Benedict Cumberbatch, Cameron Seely, Kenan Thompson, Pharrell Williams (suomeksi:) Markus Niemi, Mimmi Laiho
Kesto: 1 t 30 min
Arvio: 3/5
Amerikkalaisen lastenkirjailija Dr. Seussin vuonna 1957 julkaistu tarina How The Grinch
Stole Christmas? on ollut tärkeä osa ison meren takaista
jouluperinnettä jo puolen vuosisataa. Suomessa tarina ei ole aivan yhtä
tunnettu, eikä Seussin kirjaa tähänkään päivään mennessä ole suomeksi
käännetty. Jopa maailmalla kuuluisampaa vuoden 1966 piirroselokuvaa
enemmän nimi The Grinchin
yhdistetään meillä Jim Carreyn tähdittämään, kammottavaan
näytelmäelokuvaversioon vuodelta 2000. Siksi onkin sopivaa, että vihreä
ilkimys palaa valkokankaille täyttämään vuoden ainoan varsinaisen
jouluelokuvan saappat Itse ilkimys- ja Minionit-elokuvista tunnetun
Illumination-studion 3D-animaatiossa.
Huuvillen kylä valmistautuu jälleen joulun viettoon. Se harmittaa vuoren laella asustavaa Grinchiä,
joka vihaa joulua pienen sydämensä pohjasta. Tänä jouluna aihetta
happamuuteen onkin entistä enemmän, sillä kyläläiset ilmoittavat tämän
joulun seremonioiden olevan kaikkien aikojen suurimmat ja komeimmat.
Siinä vaiheessa Grinchin
sietokyvyn rajat ylittyvät. Joulupukiksi naamioituneena hän päättää
tehdä humpuukista lopun kerta heitolla ja varastaa joulun.
The Grinch jatkaa Dr. Seussin klassikkokirjojen animaatiosovituksia vuoden 2012 elokuvan The
Lorax jalanjäljissä. Kyseinen elokuva ei saanut kriitikoilta kovin
suosiollista vastaanottoa, mutta tarinan maine ja lapsikatsojien tuomat
dollarit tekivät siitä kaupallisen hitin. Elokuva kuitenkin hukkasi
Seussin kirjan voimakkaan ekologisen viestinsä niin pahasti, että The Grinchin
kohdalla oli vaikea välttää skeptisyyttä. Kuinka joulun kaupallisuutta
kritisoiva tarina kääntyy helposti markkinoitavaksi 2010-luvun
lastenelokuvaksi?
Vastaus ei ole onneksi niin synkkä, kuin saattaisi kuvitella.
Vaikka elokuva syntyi luultavasti liukuhihnatuotantona Itse ilkimys
-animaattoreiden välityönä (yhdennäköisyys hahmosuunnittelun välillä ei
ole mitenkään vähäistä), on elokuvaan selkeästi panostettu. Elokuva
näyttää ja tuntuu juuri siltä miltä pitääkin: sadulta. Lumiset maisemat,
pienet talot joulukoristeinen ja sinertävä fantasiamaailman talvitaivas
luovat tunnelmallisen miljöön, jossa silmiä kelpaa lepuuttaa niin
kaksi- kuin kolmiulotteisenakin. Ääniraidalla raikaavat luonnollisesti
joululaulut. Kaikesta näkee, että tekijät todella yrittivät tehdä
hienosta tarinasta parhaan mahdollisen elokuvan heille annetuissa
raameissa.
Ongelman ydin on sama, mikä on piinannut satuihin perustuvia
animaatioelokuvia aina Lumikin ja seitsemän kääpiön (1937) ajoista
lähtien. Kun lähdemateriaali on lyhyt satu tai kertomus, sen
lihottaminen pitkän elokuvan mittaan on haasteellinen tehtävä. Yleensä
lisäykset eivät tuo mitään olennaista lisäarvoa tarinaan, ja näin ikävä
kyllä on myös The Grinchin
kohdalla. Silti on sanottava, että elokuva onnistuu tavoitteessaan
merkittävästi vuoden 2000 versiota paremmin jo pelkästään siitä syystä,
että säilyttää hahmojen motiivit ja luonteet esikuvansa kaltaisena. Niin
tai näin, päätarinan ulkopuoliset elementit ovat helposti nähtävissä,
mikä kielii epäonnistumisesta.
Ei elokuvaa silti vihatakaan voi. Kivan näköinen ja tunnelmallinen
jouluanimaatio löytää yleisönsä kaikkine vikoineenkin. Nuoremmalle ja
vähemmän kriittiselle yleisölle kyseessä on taatusti antoisa
elokuvakokemus, jonka sanoman tärkeyttä juuri tämän päivän
kilpailuhenkisessä ja materialistisessa maailmassa ei pidä lainkaan
väheksyä.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Älä mainosta, älä spämmää. Muista, että mielipiteet ovat mielipiteitä ja asiat riitelevät, eivät ihmiset.